Blogi Petri Aarnio

+358 (0)50 364 7067 | petri.aarnio@gmail.com

Archive for the category “Riddimcorner”

PUPPA J – TUHLAAJAPOJAN PALUU

lasitimanttei

Suomi on pohjoismaiden joukossa vähän kuin Jamaika Karibialla. Kumpainenkin on oppinut tulemaan toimeen maanosankokoisten liittovaltioiden etupiirissä. Alkumetreillä tuoreiden valtioiden (Suomi 1917, Jamaika 1962) itsenäisyyskehitykselle oli tyypillistä intensiivinen eriytymisprosessi kolonialismin vaikutuksista. Koska itsenäisyyden synty ei kuitenkaan ole mikään kulttuurinen nollapiste, sanat ’alkuperäinen’ ja ’oikea’ ovat kulttuuritekojen arvioimisessa hankalalia. Useimmin reggaessa näillä sanoilla viitataan keinuvaan onedrop -soitantaan, jota tuetaan raamattuaiheisin hippilyriikoin. Tämä on eräs reggaen kätevimmistä megatrendeistä. Jopa niin kätevä, että valkoinen journalismi sorvasi 70/80-luvuilla otsikoita siihen kuin tilattuna; konseptiin kuuluu puhe messiaista, profeetoista ja prinsseistä.

Jamaika on kuitenkin tätä trendiä laajempi risteyspaikka, jossa kaljupäilläkin on lupa pomppia. Saaren musiikilliseen rikkauteen kuuluu tyylien laaja kirjo sekä positiivisia osumia yliampuva tyylitajuttomuus. Siellä  näennäistyperät musiikilliset, instrumentaaliset ja lyyriset jipot kääntyvät elämää suuremmaksi viihteeksi. Otetaan esimerkeiksi vaikkapa konerytmit tai homojentappolyriikat. Kaikki käy – koska osien summa on silkkaa nerokkuutta!

Juuri traditioiden monimuotoisuutta on 2000-luvun suomireggaessa hyödynnetty erityisen taiten; suunta on ollut yleisestä yksityiseen. Kaikki alkoi Soul Captain Bandin tiedostavuutena, vaihtuen yksittäisten artistien parisuhdetilanteiden kuvauksiksi. Suuren yleisön marmattaessa, ettei tämä ole sitä oikeata. 

Vertasin Puppa Jiitä (Bassolehti 4/2009) ’Oi aikoja’ -albumin kohdalla hiomattomaan timanttiin. Nyt turhat tyhjät on hioutuneet pois. Jäljellä on kivenkovien lyriikkojen ja mieleenjäävien sävelmien tiivistymä. Ja mikä parasta – tämä levy tulee juuri kun suuriyleisö on ollut kääntämässä selkänsä valtavirtaan kurkottavalle suomireggaelle.

Reggaejournalismin traditioita seuraillen kuvaisin tuhlaajapojan palanneen Liljan loiston, Jätkäjätkien ja Laulurastaan re-unionin jälkeen takaisin kotio. Lyyrisempänä, herkempänä ja vahvempana!

TAMPEREELLA 10.10.2014 PETRI AARNIO

Mainokset

SATTA MASSAGANA (RiddimCorner I)

teksti: TIMI ”LIGHTMAN” VALO – reggaeharrastaja & -soittaja

abyssinians

Abyssinians kävi äänittämässä alkuperäisen, vuoden -69 ”Satta Massaganan” Brentford Roadilla Coxsonelta salassa, tarkoituksenaan maksaa jotain vain soittajille. Coxsone kumminkin paukahti paikalle heti aamu 7:n äänityssessareiden päätyttyä ja käski trioa maksamaan studioajasta tai häipymään. Abyssiniansin lead singer Bernard Collins oli onneksi säästänyt rahaa levyn tekoa varten ja Abyssinians sai ostettua masternauhat omaan käyttöönsä.

Donald Manning, Abyssiniansin toinen perustajajäsenistä laverteli tämän sala-äänitysasian 90-luvun loppupuolella eräässä haastattelussa. Collins puolestaan ei taida olla kovin ylpeä episodista, sillä hän jättää haastatteluissaan kertomatta lähes kaiken muun aiheeseen liittyvän, paitsi sen että Satta äänitettiin Studio Onella ja nauhat ostettiin Coxsonelta. Suppeat tiedot aiheesta on johtanut moniin väärinkäsityksiin. Mm. Wikipedia kertoo jokin reggaekirja lähteenään: ”..originally recorded FOR Studio One in 1969, but the label’s owner, Clement ”Coxsone” Dodd declined to release it”. Eräässä Abyssiniansin levyarvostelussa lukee: ”Producer Clement ”Coxsone” Dodd brought the Abyssinians (Bernard Collins and the Manning brothers, Donald and Lynford) into the studio to record the song, …. But the somber, slowed-down groove and the obscure spiritual references made Dodd think the results would leave Jamaican audiences cold. Undeterred, the Abyssinians bought the master, released it on their own, and proved Dodd wrong”

Abyssinianskolmikolla oli Studioon mennessään valmiina vain Sattan laulumelodiat ja soinnut joita he komppasivat kitaralla. Studio Onen muusikot joutuivat kehittelemään kaiken muun. Bernard Collins kertoo kuinka ammattimaisesti he hoitivat homman; He vain lähtivät soittamaan, säveltäen kaiken tuosta vaan. Ne olivat hyvin nopeat äänitykset. Muutama vuosi aikaisemmin oli ilmestynyt epäilyttävän tutun kuuloinen Batman Soundtrack:

Lopputulos on aika monelle varmaan ylläri. Deadly Headly Bennettin ja Don D. Jr:n torvesektio kokonaisuudessaan, mukaan lukien korkealta soitetut harmoniat on kuin samasta muotista. Leroy Sibblesin bassotkin tuntuvat mukailevan tätä ”The Mafista” -kappaleen kitaranakuttelua, sillä erolla että Leroy jättää tahdin alkupuolen kokonaan soittamatta, kun Batmanissa vastaavat 1/8 osaiset narahtelut soi jatkuvalla syötöllä.

Satta Massaganan sanoituksienkin alkuperässä on epämääräisyyksiä. Donald Manning soitteli vielä kehitteillä olevan, tulevan roots anthemin mollisointuja, joihin Bernard Collins lauleskeli Donaldin isoveljen, Carlton Manningin onnellisen ”Happy Land -kappaleen alusta pari säettä sanasta sanaan. Donald lisäili mukaan otteita raamatusta ja vähän väärin opeteltua Amharan kielistä tekstiä. Soppa oli enää Batmania vaille valmis.

Vaikka Carlton suuttui Bernardille plagionnista, Bernard pisti silti Sattasta ensimmäisen painoksen ulos vähän ”Happy Land” henkisesti ”Far Away Land” -nimellä vuonna 1970. Vasta seuraavaan painokseen nimeksi vaihtui ”Satta Massagana”, joka tarkoittaa ilmeisesti vain kahta vierekkäistä verbiä: Antaa, Kiittää. Donald sai tietää pian kielioppivirheistään, ja oman kertomansa mukaan korjasi virheet Satta versiollaan ”Mabrak”. Kappale tuntuu kyllä keskittyvän enemmän toiseen epäkohtaan, nimittäin Sattan luvattomaan versiointiin, jonka aloitti Joe Gibbsin studio muusikot kappaleella ”Ah So”. Donald Manning aloittaa ”Mabrakin” Sanoin: ”You think ah so … ah no so!” Donaldista ei selvästikään ollut kivaa kun toiset varastaa heidän tekemäänsä musiikkia, ja tuo asiaa ilmi kappaleessa hyvin vanhatestamentillisesti.

Vuonna 1971, Joe Gibbs aloitti tehoversioinnit rytmistä, josta oli tullut hitti saaren johtavissa soundsystemeissä. Hän teki pian toisenkin instrun, dubin, sekä Peter Toshin ”Here Comes The Judgen”, joka on luultavasti ensimmäinen levylle laulettu sattaversio. Draamallisen kappaleen idea oli maailmalla moneen kertaan versioitu samalla, ”Here Comes The Judge” -nimellä. Tuomaripuheteeman Jamaikalaisversion teki ennen Toshia hänen ystävänsä Prince Buster, joka kuului myös aikaisiin sattaversiojiin. ”SATA A MISS GANA”

Monta vuotta myöhemmin, ehkä Toshin innoittamana, myös Prince Far I coveroi sattarytmiin hyvin samanhenkisen draamallisen puhelauluklassikon, ”Deck Of Cards”. Korttipakka on Tapio Rautavaarankin coveroima vanha country-klassikko. ”Deck Of Cards” ei jäänyt Prince FarIn ainoaksi sattaversioksi. Hän teki muutamille eri tuottajalle ainakin 9 sattaversiota, plus dubit siihen päälle. Korttipakankin hän teki kahdesti. 

 

 

Post Navigation