Blogi Petri Aarnio

+358 (0)50 364 7067 | petri.aarnio@gmail.com

Archive for the category “Arvioita”

PUPPA J – TUHLAAJAPOJAN PALUU

lasitimanttei

Suomi on pohjoismaiden joukossa vähän kuin Jamaika Karibialla. Kumpainenkin on oppinut tulemaan toimeen maanosankokoisten liittovaltioiden etupiirissä. Alkumetreillä tuoreiden valtioiden (Suomi 1917, Jamaika 1962) itsenäisyyskehitykselle oli tyypillistä intensiivinen eriytymisprosessi kolonialismin vaikutuksista. Koska itsenäisyyden synty ei kuitenkaan ole mikään kulttuurinen nollapiste, sanat ’alkuperäinen’ ja ’oikea’ ovat kulttuuritekojen arvioimisessa hankalalia. Useimmin reggaessa näillä sanoilla viitataan keinuvaan onedrop -soitantaan, jota tuetaan raamattuaiheisin hippilyriikoin. Tämä on eräs reggaen kätevimmistä megatrendeistä. Jopa niin kätevä, että valkoinen journalismi sorvasi 70/80-luvuilla otsikoita siihen kuin tilattuna; konseptiin kuuluu puhe messiaista, profeetoista ja prinsseistä.

Jamaika on kuitenkin tätä trendiä laajempi risteyspaikka, jossa kaljupäilläkin on lupa pomppia. Saaren musiikilliseen rikkauteen kuuluu tyylien laaja kirjo sekä positiivisia osumia yliampuva tyylitajuttomuus. Siellä  näennäistyperät musiikilliset, instrumentaaliset ja lyyriset jipot kääntyvät elämää suuremmaksi viihteeksi. Otetaan esimerkeiksi vaikkapa konerytmit tai homojentappolyriikat. Kaikki käy – koska osien summa on silkkaa nerokkuutta!

Juuri traditioiden monimuotoisuutta on 2000-luvun suomireggaessa hyödynnetty erityisen taiten; suunta on ollut yleisestä yksityiseen. Kaikki alkoi Soul Captain Bandin tiedostavuutena, vaihtuen yksittäisten artistien parisuhdetilanteiden kuvauksiksi. Suuren yleisön marmattaessa, ettei tämä ole sitä oikeata. 

Vertasin Puppa Jiitä (Bassolehti 4/2009) ’Oi aikoja’ -albumin kohdalla hiomattomaan timanttiin. Nyt turhat tyhjät on hioutuneet pois. Jäljellä on kivenkovien lyriikkojen ja mieleenjäävien sävelmien tiivistymä. Ja mikä parasta – tämä levy tulee juuri kun suuriyleisö on ollut kääntämässä selkänsä valtavirtaan kurkottavalle suomireggaelle.

Reggaejournalismin traditioita seuraillen kuvaisin tuhlaajapojan palanneen Liljan loiston, Jätkäjätkien ja Laulurastaan re-unionin jälkeen takaisin kotio. Lyyrisempänä, herkempänä ja vahvempana!

TAMPEREELLA 10.10.2014 PETRI AARNIO

Review: Jukka Poika Kokoelma

jp_kuva

Keveys on Jukka Pojalle esteettinen ja eettinen valinta. Sillä hän sävyttää arkaluontoisetkin laulujen aiheet helpommin tartuttaviksi ja tanssittaviksi. Forget your troubles and dance – niinhän Bobikin usutti. Samainen keveys koristaa tämän nykyään lippalakissa keikkuvan miehen ulkoista muotoa.

Laulaja saa nyt syksyllä roppakaupalla julkisuutta töllössä pyörivän Vain elämää -sarjan ansiosta; vastaavasti Sarasvuo oli showssaan super-otettu Pojan Potentia -lyriikoista. Näiden julkisuusvierailujen siivittämänä nyt käsillä oleva julkaisu nousee helposti laulajan myydyimmäksi levyksi. Se mediajulkisuudesta, keskitytään musiikkiin.

Jukan tekeminen on ehtinyt niin pitkälle, että on teemoja paketoivan kokoelman vuoro. Jännäten odotinkin minkälainen kulma on hänen tuotantoonsa valittu. Aikamoinen hittikamara sieltä tipahti, joka on hatunnostonarvoinen suoritus. Oikeastaan vain paljonkin aikoinaan DJ-sessioissa pyörinyt  Joka maataan viljelee kiinnitti huomiota poissaolollaan. Moneen kertaan kuultujen hittien seassa soi levyn suolana muutama uudelleensovitettu ylläri.

Artisti on aiemmin vaihtanut julkaisijaa ja ilmeisesti julkaisuoikeuksien puuttumisen takia kokoelmalle on soitettu muutama kappale uusiksi. Mutta on tekoon toki muitakin – enemmän taiteellisia syitä. Vanhat biisit on remiksaus-näkemyksellä perusparanneltuja versiota; Taistelun arvoinen kumartaa riddim -kierrätyksen suuntaan hyödyntäen bassolinjassaaan Real Rockia. Hypnoosiin taasen hypnotisoi Stalagilla. Videonakin julkaistu Laineet on Kompostikoplan aikainen Keinuta mua. Haluun kuulla sen äänen on vanha Jenkkarekkaralli.

Ylivoima-studion musiikillisen johdonmukaisuuden voi haistaa näistä uusista sovituksista. Jamaikariddimien käyttö antaa alkuperäissovituksiin kiinnostavan resonanssin ja nostavat kappaleet ”uudelle levelille”.

Kaikki on balanssissa – kaikki on hyvin. Laulaja on lehdistötiedotteessa lupaillut ensi kevääksi uutta materiaalia.  Mitä seuraavaksi? Hajoaako pakka vai jatketaanko samoilla hyviksi havaituilla keinoilla?

Onhan artistien uran seuraamisessa oma karnevalistinen osallistumisen tunteensa…

TAMPEREELLA 17.10.2013

P.S. Huomenna Vain Elämää -ohjelmassa on JP:n päivä  😉

 

Post Navigation