Blogi Petri Aarnio

+358 (0)50 364 7067 | petri.aarnio@gmail.com

Archive for the month “huhtikuu, 2013”

Tarinaa kansien takaa pt.9 – Chanson D’Automne

irina copy

Visuaaliset puitteet Irina Björklundin ranskankieliseen albumiin tarjosivat Konstantin Golovchinskyn kuvat, joissa Irinaa oli kuvattu hietikoilla ja puistoissa vaeltelemassa sahan kanssa ja ilman. Ranskasta assosioin ranskalaisen runoilijan ja elokuvantekijän Jean Cocteaun. Cocteaun maailmassa on aina läsnä useampia antiikin mytologian värittämiä rinnakkaisia todellisuuksia. Hänen elokuvissaan kukat, radiot ja muut yksittäiset esineet toimivat metafyysisisina viesteinä, joita vain runoilijat ja taiteilijat osaavat tulkita. Cocteaun runoilijat taitavat maailmojen välisen liikennöinnin.
Kun nyt pari vuotta tekemisen jälkeen katselen kantta löytyy siitä myös jonkinasteinen silta Akseli Gallen-Kallelan ”Lemminkäisen äiti” maalaukseen; siinä missä Gallen-Kallelalla äiti odottaa katse ylös suunnattuna mehiläistä – Irinan katse on suunnattu perhoseen, jonka jalanjälkiä ja pölyä saamme nähdä muualla kansissa; perhoset ovat merkillisiä otuksia. Samalla kun ne symboloivat kauneutta – niin läheltä katsottuina ne ovat kauhistuttavia scifi-elokuvien hirviöitä.
Kansien tekoa kommentoi aktiivisesti Irina rapakon toiselta puolelta sekä musiikin tuottanut Haaviston Janne ja tietysti Hynnisen Kari Suomen Musiikista.

Reviews: Raappana & Fred Locks

fredraappana copy85/100 Raappana – TUULIAJOLLA (Suomen Musiikki) Tämä suomireggaen ”prinssin” kolmonen on taitava levy. Musiikissa on valon keskellä ripaus melankoliaa ja pussillinen harmittomuutta; marginaalista noustaan vahvasti valtavirtaan. Kulisseissa on tapahtunut tehtävien uusjakoa; levyn julkaisee suomireggaeta muutenkin julkaissut Suomen Musiikki. ”Tuuliajolla” on puhtaaksiviljeltyä iskelmärdancehallia, jossa tehdyt osaset soivat saumattomassa balanssissa. Iso kunnioitus studiossa vietetylle ajalle, minun makuuni kuitenkin liika pinta on vain pintaa. Mielestäni Raappanan flow on selkeytyessään menettänyt kiinnostavuuttaan. Haikailen yhä voimakkaammin menneiden tekemisien, kuten mainion ”Ghettoblasterin” (2004) perään, jolloin Raappanan anarkistinen flow teki ison vaikutuksen.
Nykypäivänä iskelmämagneetin imua taitaa vain olla liian vaikea vastustaa. On levyllä toki hetkensä kuten ihana ”Onnelliset ajat” tai hienosti rullaava nimikappale, mutta kokonaisuus jää näillä kuuntelemiskerroilla vieraaksi. Sitäpaitsi – eikö säätilasta puhuminen kuitenkin usein ole merkki todellisuuspaosta tai oikeiden aiheiden vähyydestä.

95/100 Fred Locks – BLACK STAR LINER BOX (VP-records) Fred Locks (alias Stafford Elliott) on todellinen rootsreggaen unsung hero. Hänen tuotantoonsa VP-records tarjoilee tämän boxin myötä mainion tutustumiskulman. Fredin nykyiseen tuntemattomuuteen vaikutti osittain erinomaisen tärkeän ”Black Star Liner/True Rastaman” julkaisun myöhästyminen v.1976. Levy on henkeäsalpaavaa käännytystyötä Jahin nimissä – todellinen rastafilosofian ja keinuttavien reggaerytmien juhla. 80-luvulla Fred keikkaili briteissä, jonka seurauksena ystävyys lontoolaisen Lloydie Coxsonen tuotti mainion  ”Love and Only Loven”.
Vokaalilevyt jo omistavalle tämän boxin todellinen helmi on ”Black Star Liner In Dub” -albumi, jonka olemassaolosta ainakaan minä en ollut koskaan kuullut. Riisuttua dubauttelua, joka toimiakseen vaatii soittotaitoa. Vinylistien riemuksi VP on julkaissut dubin myös vinyylinä. 70-luvulla Fred jatkoi musiikin tekoa, jonka piti nähdä päivänvalon ”Rastafari Rules” nimisenä albumina. Julkaisu kaatui kuitenkin ”Black Starin” rojaltiriitoihin. Erimielisyyksien jäähdyttyä huomattiin että, masternauhat olivat ajan ja huonon varastoinnin pilaamat. 2000-luvulla kappaleista kaivettiin kuitenkin pelastettavissa olevat osuudet ja puutteet uudelleensoitettiin Wayne Chinin toimesta. Tuloksena kiinnostavasti ”laastaroidun” kuuloinen ”Missing Link”. Tottapuhuen kyllä nämä olisi halunnut kuulla alkuperäisillä soitoilla, mutta hyvä näin.
Erinomaista! Ajatonta! Universaalia!

Julkaistu HANGUP Magazinessa 5/2012

Opettamisessa keskinäinen kunnioitus ratkaisee

Hyvän ystäväni erityispedagogi ja työnohjaaja Antero Holman haastattelu Ihmissuhdetyö ry:n tiloissa Tampereella Seitsemännessä taivaassa 22.2.2010.

HSSU 20041108 Antero Holma Tampere. Isät.

Kun katsot Antero pitkää opettajauraasi, niin mikä muuttui ensimmäisen ja viimeisen työpäivän välissä?
Muistan ensimmäisen työpäiväni Harjavallan Pirkkalan kansakoulun kolmannen luokan opettajana. Oli tunne, että tiesin paljon ja tiesin mitä opetan. Tärkeimpänä oli tuolloin opetettavan aineksen hallitseminen. Kun sitä kokemusta vertaa viimeisiin työtehtäviin erityisluokanopettajana Tampereella, niin kyllähän keskeiseksi asiaksi oli noussut yksittäisen oppilaan kohtaaminen. Oikeastaan koko työuranihan muuttui samalla lailla peruskoulun luokanopettajasta erityisluokanopettajaksi. Koen kyseessä olleen ihan tavallisen ja luonnollisen muutoksen.
Kuinka isosta aikavälistä tässä on kyse?
Kolmekymmentäviisi vuotta.
On olemassa lentävä lause, että ”opiskelija tulee sitten kun hän on valmis”. Oppilaan on lain ja yhteiskuntavelvoitteen takia käytävä tietty järjestelmä läpi; kun hän kasvaa oppivelvollisuudesta ulos ja valitsee koulutuksen, ajatuksen soveltaminen on ehkä helpompaa. Miten näet sen soveltuvan oppivelvollisuuden piirissä oleviin nuoriin?
Onhan tuo vahva ja merkittävä periaate. Minulle ajatus tuo mieleen siirtymiseni eritysopetukseen piiriin. Siinä sai alkaa pohtia sitä mikä ylipäätäin on mahdollista oppilaalle. Ensin täytyi yrittää löytää oppilaan oppimisen rajat ja ehdot. Jos yritti pysyä tiedon ammentajana ja kauhojana, niin kyllä opettaminen silloin oli työtä ja tuskaa. Mutta kun siitä antoi periksi ja käänsi huomiopisteen opiskelijan mahdollisuuksiin, niin tilanne muuttui; ne kokemukset olivat parhaita.

Mikä opettamisessa on mielestäsi tärkeätå?
Oppilaan kunnioittaminen ihmisenä ja ihmisten keskinäinen kunnioitus. Nämä ovat perusasioita. Sekä sitten sellainen ihanne, että oppimaan saatetaan.

Entä kun laskeudutaan ihanteista arjen ratkaisuihin. Jaksoitko sinä kunnioittaa?
Kyllä kunnioittamisen saavuttaminen toimi menestyksen mittarina. Toki oli oppilaita, joita oli vaikeata hyväksyä ja rakastaa. Ja heidän kanssaan joutui tekemään paljon työtä. Mutta jos lapsesta ei pystynyt löytämään sitä jotakin, niin kyllä sitä koki epäonnistuneensa.
Käytät sanaa ”rakastaa”. Opetustyön suuri kysymyshän on kuinka paljon opettaja voi olla omilla tunteillaan mukana?
Se tarkoittaa oppilaan hyväksymistä. Tietysti mukana on, että minä opettajan roolista käsin tekemään ratkaisuja – olemaan jyrkkä ja määrääväkin. Tämä kaikki on oppilaasta huolehtimista ja annettujen tehtävien hoitamista. Muistan opettajia jotka olivat kavereita oppilaiden kanssa; se ei opettajan rooliin mielestäni sovi. Erityisopetuksessa oli pienten ryhmien myötä edellytykset syventää oppilaaseen tutustumista. Toisin kuin ”massa” opetuksessa. Erityisopetuksen ilo oli myös, että sai työskennellä pitkään samojen oppilaiden kanssa.
Mitä ajattelet että opettajan tieto on? Jos se aikoinaan merkitsi hyvin laadittua opetusaineistoa.
Katselen asiaa nykyään työnohjauksen näkökulmasta. Työyhteisöt ovat nykyjään suuria. Harva opettaja tekee enää pienessä koulussa työtä. Työnohjauksesta nousee ajatus työyhteisön säännöistä ja kasvatusperiaatteista. Kasvatuksen on tapahduttava yhteisöllisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaisesti. Ettei kasvateta lapsia vain omien periaatteiden mukaan.
Opetussuunnitelmia tehtiin välillä koulukohtaisesti. Nyt ollaan onneksi palattu yhteisiin valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin oppiaineiden ja kurssien kohdalla. Opetus ei voi olla irrallaan. Kurssisisältöjen tulee olla laajemmalti yhteismitalliset. Opetussuunnitelma määrää opettavat asiat. Pelkästään niissäkin kaltaiseni opetuksen ”sekatyömies” joutui monenlaisten asioiden kanssa tekemisiin. Opettajan tulee hallita opettamansa aines, mutta oppiaineet ovat huomattavan erilaisia. Eksakti matematiikka on loogisesti etenevä samoin kuin äidinkieli, joka pitää sisällään moninaisuudestaan huolimatta tietyt rakenteet; taideaineissa taas rajat häipyvät hivenen laajemmalle. Tämän keskellä jouduin usein pohtimaan, minkä aineen osasin kuinkakin hyvin. Paneuduin kuitenkin työssäni eri vuosina eri aineiden opettamisen periaatteisiin.
Mikä on opettajan persoonan suhde opetussuunnitelmaan?
Valmistumisestani on jäänyt minulle mieleen eräs kauhukuva. Koulutus oli pienessä opettajavalmistuslaitoksessa tiivistä, tiukkaa ja vanhanaikaista. Näin kuinka omat opiskelutoverini luopuivat omasta persoonallisuudestaan ja kloonautuivat laitoksemme lehtoreihin. Muistan tätä tapahtuneen paljon ja minusta se oli persoonan väärentämistä.
Ammatissani kohtaamani ihailua osakseen saaneet opettajat ovat olleet vahvasti omia persooniaan. Muistan huikaisevana kokemuksena kuinka erikoistumisaineiden didaktiikan jaksoissa huomattavan paljon myöhemmin alettiin puhua siitä että kouluttajat kiinnittävät huomiota persoonallisiin ominaisuuksiinsa ja käyttävät niitä vahvuutenaan. Tämä oli aikoinaan täysin uutta.
Miten mainitsemasi kloonautuminen tapahtui? Nähtiinkö se objektiivisen tiedonvälityksen keinona? Haluttiinko sitä tietoisesti vai oliko se jokin enemmän kulisseissa tapahtuva prosessina?
Se oli mallioppimista. Siinä opettajan persoonallisuudesta tietoisesti haettiin ihailtavia piirteitä, jotka sitten haluttiin omaan opettajan persoonaa. Koin etteivät ne olleet minun keinojani. Ja tästä on ollut pitkä tie omien vahvuuksien löytämiseen.
Omaa persoonaansa käyttävät opettajat muistetaan ja ne tekevät vaikutuksen.
Persoonallisuudet eivät kuitenkaan aina sovellu muotteihin. Onko mielestäsi jotakin sellaista mitä opettaja ei saa tehdä?
Kiire ja monet koulumaailmassa vaikuttavat asiat aiheuttavat sen, että opettaja väsyy ja kyynistyy. Tove Janssonin Näkymättömässä lapsessa juuri iva tekee Ninnin näkymättömäksi. Kyynisyydestä nouseva iva on luonteenpiirre, joka kokemukseni mukaan helposti nousee esiin väsyneen opettajan työssä. Huomaamattaankin opettaja alkaa käyttää ivaa suhteessa oppilaaseen; se ei enää ole toisen kunnioittamista.

Kuvaisin opettajuutta tietoisuuden tilana; ulkoisista merkeistä riippumatta on hänellä oltava havainnoiva antenni aina pystyssä. Hänen on rekisteröitävä erilaisin keinoin luokan tapahtumia. Saatko tästä ajatuksesta kiinni?
Jokainen on aikakautensa tuote. 50-luvun lopulla opettajaksi valmistuessani oppilaan huomioiminen oli vähäisempää – toki sitäkin oli. Vastustan ajatusta synnynnäisestä opettajuudesta. Kaikkia asioita voi oppia – ei kopioida. Voi hakea mallia ja soveltaa sitä omaan työhönsä. On vain luonnollista että alussa opettaja joutuu keskittymään eri asioihin kuin kokeneempana.

Kiire opettajan työssä on valtava ja loppuunpalaminen todellinen ammatillinen ongelma. Kun katsot työnohjauksen näkökulmasta opettajan työtä niin mikä uuvuttaa eniten?
Roolien moneus. Isot ryhmäkoot. Levottomammat oppilaat. Kotikasvatuksen väheneminen. Monesti työnohjauksissa on tullut esiin, että opettajat joutuvat työssään korjaamaan laman satoa. Perheissä on tapahtunut jotakin ja entistä pienemmät oppilaat reagoivat ja tarvitsevat erityistä huomiota. Hyvin monenlaisten lasten integroiminen ryhmiin sitoo opettajan huomiota ja entistä vähemmän jää aikaa varsinaiselle opetettavalle ainekselle. Opettaja joutuu entistä enemmän toimimaan kaikilla asteilla kasvattajana; kasvatuksen jälkeen alkaa opetus.
Mietin sitä mikä parhaiten tukisi tämän keskellä nuorta opettajaa. Mielestäni opettajaksi valmistuminen ei määrää opettajuutta vaan siihen kasvaminen on elinikäinen prosessi. Opettajuuteen tarvittaisiin enemmän tukea kuin mitä resursseja on.
Väinö Linnan Tuntemattomassa Sotilaassa on alussa kohtaus kun joukot jatkosotaan mentäessä saavat ns. tulikasteen. Siinä on nuori komentovastuussa oleva upseeri, mutta viimekädessä mikä saa rintaman pysymään niin talvisodan käyneiden kokemus. Mielestäni tämä toimii kokonaisen yhteiskuntarauhan metaforana. On oltava vanhempia kollegoja joiden kanssa pystyy jakamaan ristiriitaisiakin kokemuksia.
Tuo asia on aikojen myötä kokenut suuren muutoksen. Aikoinaan valmistuessani olimme suuria individualisteja. Opettaja oli hyvin itsenäinen; kukaan ei kontrolloinut mitä tapahtui opettajan mentyä luokkaan. Enää ei toimita solisteina vaan opettaminen on muuttunut ryhmätyöksi. Nythän mukaan ovat tulleet luokka-avustajat sekä mm. työskentelyn mahdollisuus toisen opettajan kanssa samanaikaisesti. Muutos tuntui alussa haasteelliselta; jouduin opettelemaan täysin uudenlaisia asioita. Mielestäni opettajana toimimisen avuja on kuitenkin, että hän tulee toimeen ryhmässä sitä paitsi toisen aikuisen oleminen opetustilanteessa paikalla toimii hyvänä peilinä.

Mitä mielestäsi tulisi opettajan perustyökalupakkiin sisällyttää mitä siellä ei ehkä vielä ole?
Käännän tässä jo pyörittelemäni ajatuksen toisinpäin. Aikoinaan annettiin valmiita vahvoja välineitä, kuten soittotaito tai urheilutunnin pitämisen kaava. Tuolloin opettajat valmistuivatikäänkuin valmiina.
Nykyajan yliopistollinen koulutus antaa mahdollisuuden jatko-opiskeluun. Opettajan koulutuksen sisässä on ajatus siitä että opettajan on muunnuttava kun aikakin muuntuu. Näin tulee ollakin. Opettajan työväline on ”minä”. Ja se vaatii jatkuvaa huolta ja ylläpitoa.
Mitkä olivat vahvuutesi?
Matematiikka on monesta syystä viehättänyt ja olen saanut opiskella mm. matematiikan vaikeuksien klinikka opetusta Jyväskylässä, jossa pureuduttiin matematiikan oppiaineksen erityislaatuisuuteen. Tavoitteena oli sisäistää miten oppiaines etenee ja miten sitä pitää opettaa. Lisäksi saimme käsityksen millaiset mahdollisuudet sitä oli keventää ja tehdä kiinnostavaksi. Olen erikoistunut myös evankelisluterilaisen uskonnon opettajaksi. Kolmas josta pidin, vaikken koe sitä omaksi vahvuudeksi, oli kielten opetus; erityisesti Englannin kielen opetus.
Hankalimmaksi opettaa koin liikunnan, koska olen itse hyvin ei-liikunnalinen. Myöskään käsityöt ei ollut vahvuuteni. Onneksi oli ilo nähdä kollegoita jotka hallitsivat ne paremmin ja saivat niissä parempia tuloksia aikaan. Opettajan täytyisi jossakin määrin saada liikkua sillä alueella jossa hänen taitonsa ovat.

Näin erityislasten ja nuorten aikoina, puhutaan paljon diagnooseista. Saako opettajalla olla diagnoosia? Saako opettajalla olla mielenterveysongelmia tai vastaavia? Ja jos saa niin minkälaisena asiana sinä näet sen?
Kyllähän opettaja tulee ihmiseksi työnsä myötä. Ammattirooli ja oma minä lähestyvät ja kattavat toisensa. Opettajatyön ongelma on, että ei ole oikein hyvänlaista – järkevää peiliä.
Helpostihan se idealisoitu kuva nousee. Olet yksin luokassa. Luokka tietysti toimii peilinä joillekin asioille. Muttei niinkään persoonallisuuden asioille. Opettajat ovat tähän asti toimineet yksin, Ihanne tietysti olisi että opettaja olisi mahdollisimman aikuinen ihminen. Aikuinen ihminen on tietoinen itsestänsä ja motiiveistansa. Kyllähän vanha viisaus ”tunne itsesi” varmaan on vastaus tähän.
Vanhassa opettajankoulutuksessahan oli tärkeää, että jo 300 metrin päähän näki kuka on opettaja. Sehän oli sellainen suomifilmin karikatyyri. Nykyään opettajat alkavat olla ihmisiä.
Oletko tyytyväinen opetusalan nykyisiin linjauksiin?
Eräs huoli minulla on. Tutkimustiedon ja opetuskäytäntöjen yhdistäminen. Nykyinen koulujärjestelmä ei yläasteen osalta oikein sovellu poikien kehitykseen. Pojat kehittyvät hitaammin ja kun tuntuu että elämä on muutenkin hajalla niin koulussa ei ole ryhmää ei luokkia. Se ei mitenkään tue poikien kasvatusta. Tutkimustuloksia ei kyetä soveltamaan tämänkaltaisissa tilanteissa järkevästi käytännön kasvatustyössä.

************************************************
HENKILÖTIEDOT
Nimi Veli Antero Holma
Syntymäaika 20.6.1940
Siviilisääty Naimisissa
KOULUTUS
Aikuiskasvatuksen ylioppilas Tampereen yliopisto 1.8.2003
Humanististen tieteiden kandidaatti Jyväskylän yliopisto 11.12.1973
Erityisluokanopettajan pätevyys Opetusministeriö 25.6.1970
Kansakoulunopettajan tutkinto Rauman seminaari 30.5.1962
Ylioppilas Kiukaisten yhteiskoulu 20.9.1967
TYÖKOKEMUS
Tampereen kaupunki, erityisluokanopettaja, mukautettu opetus, vakinainen
Tampereen kaupunki, apukoulun luokanopettaja, vakinainen
Nokian kaupunki, Lähdekorven koulu, vararehtori sivutoiminen
Göteborg, Ruotsi, hemspråkslärare, määräaikainen
Nokian kaupunki, apukoulun luokanopettaja, vakinainen
Helsingin kaupunki, Lemmilän vastaanottokoti, erityisluokanopettaja, sijainen
Kiukaisten kunta, kansakoulunopettaja, vakinainen
Kiukaisten kunta, kansakoulunopettaja, sijainen
Harjavallan kunta, kansakoulunopettaja, väliaikainen
Harjavallan kunta, kirjastonhoitaja
MUU KOULUTUS JA KURSSIT
Psykodraamaohjaajan tutkinto Suomen psykodraamayhdistys
Opetusalan konsultaatiokoulutus Heinolan kurssikeskus
Helsingin yliopisto Vantaan täydennyskoulutuslaitos, työnohjaajien jatkokoulutus
Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus, opettajien työnohjaajakoulutus
Turun yliopisto kelpoisuus englanninkielen aineenopettajan virkaan, johon on yhdistetty
velvollisuus opettaa muitakin aineita
Suomen Psykodraamayhdistys, Restorative Dialogues in Psychodrama
Suomen Psykodraamayhdistys, Depression hoito toiminnallisin menetelmin
KIELITAITO
Suomi Äidinkieli
Ruotsi Erinomaiset suulliset ja kirjalliset taidot
Englanti Erinomaiset suulliset ja kirjalliset taidot
Saksa Tyydyttävät taidot
Venäjä Tyydyttävät taidot
Ranska Alkeet
SOTILASARVO
Vänrikki Porin Prikaati Pioneeriupseeri

SATTA MASSAGANA (RiddimCorner I)

teksti: TIMI ”LIGHTMAN” VALO – reggaeharrastaja & -soittaja

abyssinians

Abyssinians kävi äänittämässä alkuperäisen, vuoden -69 ”Satta Massaganan” Brentford Roadilla Coxsonelta salassa, tarkoituksenaan maksaa jotain vain soittajille. Coxsone kumminkin paukahti paikalle heti aamu 7:n äänityssessareiden päätyttyä ja käski trioa maksamaan studioajasta tai häipymään. Abyssiniansin lead singer Bernard Collins oli onneksi säästänyt rahaa levyn tekoa varten ja Abyssinians sai ostettua masternauhat omaan käyttöönsä.

Donald Manning, Abyssiniansin toinen perustajajäsenistä laverteli tämän sala-äänitysasian 90-luvun loppupuolella eräässä haastattelussa. Collins puolestaan ei taida olla kovin ylpeä episodista, sillä hän jättää haastatteluissaan kertomatta lähes kaiken muun aiheeseen liittyvän, paitsi sen että Satta äänitettiin Studio Onella ja nauhat ostettiin Coxsonelta. Suppeat tiedot aiheesta on johtanut moniin väärinkäsityksiin. Mm. Wikipedia kertoo jokin reggaekirja lähteenään: ”..originally recorded FOR Studio One in 1969, but the label’s owner, Clement ”Coxsone” Dodd declined to release it”. Eräässä Abyssiniansin levyarvostelussa lukee: ”Producer Clement ”Coxsone” Dodd brought the Abyssinians (Bernard Collins and the Manning brothers, Donald and Lynford) into the studio to record the song, …. But the somber, slowed-down groove and the obscure spiritual references made Dodd think the results would leave Jamaican audiences cold. Undeterred, the Abyssinians bought the master, released it on their own, and proved Dodd wrong”

Abyssinianskolmikolla oli Studioon mennessään valmiina vain Sattan laulumelodiat ja soinnut joita he komppasivat kitaralla. Studio Onen muusikot joutuivat kehittelemään kaiken muun. Bernard Collins kertoo kuinka ammattimaisesti he hoitivat homman; He vain lähtivät soittamaan, säveltäen kaiken tuosta vaan. Ne olivat hyvin nopeat äänitykset. Muutama vuosi aikaisemmin oli ilmestynyt epäilyttävän tutun kuuloinen Batman Soundtrack:

Lopputulos on aika monelle varmaan ylläri. Deadly Headly Bennettin ja Don D. Jr:n torvesektio kokonaisuudessaan, mukaan lukien korkealta soitetut harmoniat on kuin samasta muotista. Leroy Sibblesin bassotkin tuntuvat mukailevan tätä ”The Mafista” -kappaleen kitaranakuttelua, sillä erolla että Leroy jättää tahdin alkupuolen kokonaan soittamatta, kun Batmanissa vastaavat 1/8 osaiset narahtelut soi jatkuvalla syötöllä.

Satta Massaganan sanoituksienkin alkuperässä on epämääräisyyksiä. Donald Manning soitteli vielä kehitteillä olevan, tulevan roots anthemin mollisointuja, joihin Bernard Collins lauleskeli Donaldin isoveljen, Carlton Manningin onnellisen ”Happy Land -kappaleen alusta pari säettä sanasta sanaan. Donald lisäili mukaan otteita raamatusta ja vähän väärin opeteltua Amharan kielistä tekstiä. Soppa oli enää Batmania vaille valmis.

Vaikka Carlton suuttui Bernardille plagionnista, Bernard pisti silti Sattasta ensimmäisen painoksen ulos vähän ”Happy Land” henkisesti ”Far Away Land” -nimellä vuonna 1970. Vasta seuraavaan painokseen nimeksi vaihtui ”Satta Massagana”, joka tarkoittaa ilmeisesti vain kahta vierekkäistä verbiä: Antaa, Kiittää. Donald sai tietää pian kielioppivirheistään, ja oman kertomansa mukaan korjasi virheet Satta versiollaan ”Mabrak”. Kappale tuntuu kyllä keskittyvän enemmän toiseen epäkohtaan, nimittäin Sattan luvattomaan versiointiin, jonka aloitti Joe Gibbsin studio muusikot kappaleella ”Ah So”. Donald Manning aloittaa ”Mabrakin” Sanoin: ”You think ah so … ah no so!” Donaldista ei selvästikään ollut kivaa kun toiset varastaa heidän tekemäänsä musiikkia, ja tuo asiaa ilmi kappaleessa hyvin vanhatestamentillisesti.

Vuonna 1971, Joe Gibbs aloitti tehoversioinnit rytmistä, josta oli tullut hitti saaren johtavissa soundsystemeissä. Hän teki pian toisenkin instrun, dubin, sekä Peter Toshin ”Here Comes The Judgen”, joka on luultavasti ensimmäinen levylle laulettu sattaversio. Draamallisen kappaleen idea oli maailmalla moneen kertaan versioitu samalla, ”Here Comes The Judge” -nimellä. Tuomaripuheteeman Jamaikalaisversion teki ennen Toshia hänen ystävänsä Prince Buster, joka kuului myös aikaisiin sattaversiojiin. ”SATA A MISS GANA”

Monta vuotta myöhemmin, ehkä Toshin innoittamana, myös Prince Far I coveroi sattarytmiin hyvin samanhenkisen draamallisen puhelauluklassikon, ”Deck Of Cards”. Korttipakka on Tapio Rautavaarankin coveroima vanha country-klassikko. ”Deck Of Cards” ei jäänyt Prince FarIn ainoaksi sattaversioksi. Hän teki muutamille eri tuottajalle ainakin 9 sattaversiota, plus dubit siihen päälle. Korttipakankin hän teki kahdesti. 

 

 

Tarinaa kansien takaa pt.8 – Old Dogs Showcase

leviToisin kuin ehkä tiedetään Suomessa on väännetty Jamaicapoppia reilusti ennen Soul Captain Bandia! Minulle lahtelainen The Levitators on ensimmäinen pumppu, joka täällä peräpohjolassa teki sen kiinnostavalla kulmalla – kahdeksankymmentä luvulta alkaen. Siihenastiset yritykset olivat olleet lähinnä Marleyn jalanjäljissä kulkevaa rootsrytkettä tai sitten muuten vain omituisella notkahduksella soitettua poppia. Levitaattorit mm. tekivät ”Take A Ride” -nimisen riddimalbumin v.1986.

Helinin Ossi, yhtyeen rumpali soitti ja pyysi minua tekemään kannet heidän tekeillä olevalle levyllensä.

Konsepti tuli heiltä. Albumin ”Old Dogs” -nimen mukaisesti he olivat spotanneet pompeijin rauniosta löydetyn vanhan mosaiikkityön, jota käytetään. Referenssikuva oli kuitenkin postimerkin kokoinen ja riittävän isoa ei vain löytynyt mistään. Kyselin mm. eräältä tutulta taidehistorioitsijalta kirjoja mistä kuva löytyisi. Ei löytynyt. Päädyin sarjalliseen ideaan. Kuulin myös että levylle tulee vokaaliversioiden dubit, joten kyseessä oli siis Suomen ensimmäinen Showcase albumi.

Olin hiljakkoin perinyt vanhan raamatun, josta löytyi upeita litografioita sekä onnekkaasti myös muutama koiran kuva, joita sijoittelin muualle kansiin.

• Bändi, http://www.myspace.com/thelevitatorsmusic
• Kannet, https://petriaarnio.wordpress.com/levynkannet/

Johnny Osbourne • Truths & Rights (huhtikuun klassikko)

johnny

Tämä Johnny Osbournen Truths & Rights -levy sulattaa sukupolvien väliset näkemyserot. Siinä juurimusiikin yleispätevä sanoma yhdistyy sydäntäkoskettavan hienoon soitantaan. Tyylillisesti se on ajalleen tyypillinen dancehall-levy – rootsia ja loversia kierrätysrytmeihin. Johnny oli Sugar Minottin tapaan kasvanut soundsysteemeissä pauhaavien Studio One klassikkoriddimien tahtiin. Jopa Coxsonen kerrotaan ihmetelleen kun onnistuneen auditoinnin jälkeen nämä nuoret ilmoittivat haluavansa laulaa uusia lyriikoita jo kertaalleen tehtyhin pohjiin. Tästä tekemisen attitudesta oli tuleva koko modernin dancehallin blueprint. Ja se jatkuu edelleen.

Ennen albumia (1979) Coxsone oli julkaissut Johnnylta kolme erinomaista sinkkua ”Jealousy, Heartache and Pain”, ”Forgive Them”ja ”Love is Here to Stay” – joita yllättäin ei löytynyt alkuperäiseltä vinyyliltä. ”JHP:n” Heartbeat tosin paketoi mukaan levyn 2008 gold deluxe -versioon. ”Truths & Rightsilla” vanhat kierrätys riddimit syttyvät liekkeihin uusin lyriikoin – kuten Soul Vendorsin ”Swing Easy” (”Can’t Buy Love”), Al Campbellin ”Take a Ride” ( ”Truths and Rights”) sekä Otis Gaylen ”I’ll Be Around” (”We Need Love”)

Studio Onelta lähdön jälkeen Osbourne teki mahtiläjän erinomaisia dancehall sinkkuja eri tuottajille. Hänestä ei koskaan tullut isoa staraa – ehkä se oli vain hyvä. 80-luvun breikkaamiset jenkkilistoille tuotti usein vain kourallisen pannukakkuja.

Post Navigation