Blogi Petri Aarnio

+358 (0)50 364 7067 | petri.aarnio@gmail.com

Reviews: Inna Showcase Style!

Dubiversion monikäyttöisyys näkyy hienosti showcase levyissä. Nihilistien mielestä nämä ovat tuottajien pusaamia sinkkukokoelmia, joita jatkettiin dubeilla. Minulle showcaseformaatti on eräs Jamaicataiteen definitiivisistä muodoista, jossa yhdistyy hieno vokaaliversio sekä tajuntaan ulottuva dubi. Showcaselevyjä julkaistiin miltei jokaiselta 70-80-lukujen taitteen artistilta. Yksi varhainen on Uniques Showcase vuodelta 78. Joskus versiot on maxisinkkutyyliin teipattu kiinni vokaaliversioon enemmän tai vähemmän saumattomasti. Toisinaan taas vaihto tehdään feidillä. Joskus dubi taasen puuttuu. Mikäli nautit jamaica sinkkujen flipsaidien versioista on showcaset ehdoton tutustumiskohde.

freddieFreddie McGregor – Showcase – aka Showcase Jamaica Style (Sonic Sounds/Observer 1981) Freddiella roots on loversia ja lovers on rootsia. Hienosti soitettuja biisejä. Ja kun bändin soitosta nauttii niin showcase-tyylinen levy on silloin ratkaisu. Torvista riisuttuja hurmoksellisen raakoja versioita niinkuin vain Niney osasi. Voihan tämä hieman lyhykäinen olla, mutta minkä logiikan mukaan pitkäsoitoittojen tulisi olla pitkiä – etenkin jo tuloksena on makkelia. Biisit taasen sinällään eivät parempia voisi olla. Nytten Sitting In The Park -veisukin on jo varsin kuunneltava. Kun on kuullut yhden jos toisenkin laulajan yrittävän falsettiaan siihen. Siihenhän Jukka Poikakin on livenä kurottanut.

showcase

Various Artists – Studio One Showcase Vol.1 (Studio One) Coxsone käsitteli musiikkia välittämättä genrerajoista. Skaata, rocksteadya ja varhaisreggaeta; remiksasi ne uudeelleensoittamalla niihin instrumentteja. Tuloksena reilut satakunta maxia sekä kolme kappaletta näitä showcasekokoelmia.  Ensimmäisessä osassa on kuusi näennäiskaunista rakkausbiisiä Sound Dimensionin dempatuilla soundeilla – ekonomisiin Studio One versiomiksauksiin teipattuina. Tämä vei sydämeni Showcasen ensimmäinen osa!

princePrince Alla – King of the Road (Ital International 1982) Prince Alla(h) aka Keith Blake on rootslaulajan prototyyppi. Hivenen kuivakka ääni on omiaan messuamaan babylonin muurien murtumista, mutta vaatii tuekseen hyvää soitantaa. Tällä showcasella vuodelta 1982 laadun takeena ovat Sly & Robbie. Ja tuloksena on levyllinen svengaavaa rootsia! Alla on tehnyt muutaman klassikkolevyn: Heaven is my Roof (Tapper Zukie) sekä Best of (Bertram Brown), muttei tämä King of the Road häviä niille mitenkään muuten kuin tunnettavuudessaan. Levy ilmestyi aikoinaan toisilla kansilla myös VIsta-labelilla pelkällä Showcase nimellä ja noissa kansissa artistinimikin oli vaihtunut Ras Allahiksi.

georgeReggae George – Fight On My Own (Sky Juice 1984) Laulajana Reggae George liikkuu jossakin John Holtin ja Gregory Isaacsin välimaastossa; Mix Upin kuultua voisi melkein luulla miehen matkivan; miehen ääni on sielukas. Kappaleet tällä showcase-tyylisellä (vokaalit+dub) levyllä ovat rootslaulelmia – mukaan mahtuu aiheita Jahista, rakkaudesta ja yrtistä. Yksikään ei ole huono. Pikemminkin painvastoin: jokainen on pieni jamaikalaisen musiikin helmi – ainakin minun mielestäni. Kaikki kappaleet taitavat olla Georgen oman tajunnan tuotoksia. Poikkeuksen tekee vain tuo Want to Go Home, joka on tulkinta Delroy Wilsonin Coxsonelle tekemästä alkuperäisestä.
Kun jamaikalaisesta musasta puhutaan, viitataan usein yhtäältä tuottajiin ja toisaalta miksaajiin. Tämän levyn tuotti vuonna 1984 Jah Woosh, ja miksaajina/äänittäjinä hänellä toimivat Sylvan “ex-studio-one-recording-engineer” Morris sekä Errol “ex-treasure-isle-recording-engineer” Brown. Soitosta vastasivat Roots Radics ja Hi-Times Band. Levyn hienous on Morrisin ja Brownin kädenjäljessä: Vokaaliosuudet ovat järjestään hienovaraisia ja yksinkertaisia toteutuksia, joihin dubosuuksien piirunverran voimakkaampi miksaus luo upean dynamiikan. Lähes kaksikymmentä vuotta rock steadyn jälkeen miehet olivat tätä levyä tehdessään vieläkin elämänsä vedossa Harry J’llä (Sylvan Morris) ja Tuff Gongilla (Errol Brown). Minulle levyn hienovaraisuudessaan hurjin kappale on Should I Wait. Siinä ei lauleta (hoeta!) oikeastaan muuta, kuin että ootkos tulossa – älä anna mun ventata turhaa portilla. Sanojen vähyyttä ei edes tajua biisiä kuunnellessa. Sitten dubin käynnistyminen vie järjen mennessään.
P.S. Kymmenisen vuotta takaperin Jah Woosh pisti omalla Original Music -labelillaan tuotoksiaan pihalle muutaman CD:llisen verran. Itselläni näitä kokoelmia on kolme ja niiltä löytyy siroteltuna mukana myös näitä ”Reggae Ykän” biisejä. Niistä jokainen on ihan tutustumisen arvoinen kohde.

Advertisements

Single Post Navigation

One thought on “Reviews: Inna Showcase Style!

  1. Päivitysilmoitus: Tarinaa kansien takaa pt.8 – Old Dogs Showcase | studio petri aarnio

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: