Blogi Petri Aarnio

+358 (0)50 364 7067 | petri.aarnio@gmail.com

Joseph Hill / Culture

Ennen vuoden 1988 Dinokeikkaa Joseph Hill (1949 – 2006) oli haastateltavana hotelli Cumuluksen tiloissa Mikkelissä. Meitä oli siellä puolisen tusinaa haastattelijaa paikalla. Joseph oli vahvassa vireessä. Oli kyllä aluksi varauksellinen, mutta alkuun päästyään pakisi pitkään ja hartaasti urastaan, unistaan, lauluistaan mustat lasit silmillään. Mikko Montonen kysyi jotain reggaen ”nykytilasta” ja Joseph aloitti vastauksensa sanomalla: ”Selitän nyt sinulle tämän asian, niin ettei sinun tarvitse enää koskaan sitä keneltäkään muulta kysyä… ” Oli kuuma päivä, eikä huoneessa ollut minkäänlaista ilmanvaihtoa. 45 minuutin jälkeen olisin ollut valmis lopettamaan session, mutta Joseph jatkoi ja minä käänsin kasettia walkmanissa.

cultureLauluyhtye Culture kuvattuna Reggae Sunsplashin bäkkärillä Montego Bayssa 1988. Pari viikkoa aikaisemmin Joseph Hill (vas) sekä Roy ”Kenneth” Dayes ja Albert ”Ralph” Walker oli nähty ja kuultu Mikkelin Dinosaurockissa.

Esiintymisen jälkeen aamuyöstä kohdattiin Josephin kanssa hotellin käytävällä ja siirryimme sitten minun huoneeseeni. Reesonoitiin tiiviisti pari tuntia, paitsi välillä oltiin hiljaa ja katseltiin ikkunasta aamunnousua kaupunkiin. Niin alkoi meidän toveruus. Reggae Sunsplashissa uudelleen kohdatessamme en heti pimeässä tunnistanut miestä… ”Etkö muista minua? Minä olen Joseph!” hän hihkui käsiään levitellen edessäni.

Culturen esitysten autenttinen kipinä ja karheus säilyi vielä 2000-luvullakin. Tämän tietävät kaikki ne ihmiset, jotka eri puolilla maailmaa Culturen konsertissa kokivat. 90- ja 2000 -luvulla julkaistut levyt eivät vaan olleet yhtä sytyttäviä kuin liveaktit. Culturen ilmaisu ei ikinä täysin luontevasti taipunut digiajan tuotantotyyliin.

Joseph teki edelleenkin lauluja omaperäisestä vinkkelistä, mutta sellaiset 70-luvun helmet kuin Two Sevens Clash tai International Herb eivät viimeisinä vuosina saaneet seuraajia. Se innovatiivisuus ja roson terävyys, mikä vielä 80-luvun lopun levytyksissä (esim. Culture in Culture) sykähdytti ei enää 90-luvulle tultaessa ollut luonteenomaista Culturen levtyksille. Ainoa karismaattinen elementti Culturen myöhemmissä äänitteissä on Josephin ääni. Soitto ja soundit ovat normikamaa.

culture

Wings of a Dove (1992) ja One Stone (1996) ovat digikauden Culture-kiekoista jäntevimmät esitykset. Lisäksi on syytä mainita Joseph Hillin vielä eläessä julkaistut kokoelmalevyt Trod On ja Production Something, jotka sisältävät vaihtoehtoisia miksauksia vanhoista Culture-klassikoista ja lisäksi sellaiset harvinaisuudet kuin kappaleet No Sin ja Weeping Eyes toteutettuina yhdessä Count Ossien ja Mystic Revelation of Rastafari -joukkueen kanssa ina nyahbinghi stail.

Kari Kosmos, kirjailija, multitaiteilija
http://purppurarinteidenratsastaja.blogspot.fi/

Mainokset

Single Post Navigation

One thought on “Joseph Hill / Culture

  1. Jani Salo on said:

    Muistan kun joskus Movementals oli Culturen lämppärinä Gloriassa kohtasin tämän jättirastan bäkkärin käytävässä. J. Hill totesi : ’Hee-y man, good irations, nice playing!’. Hyydyin tietty hetkeksi, kunnes tapasimme jälleen ehtoollisen ääressä…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: