Blogi Petri Aarnio

+358 (0)50 364 7067 | petri.aarnio@gmail.com

Reviews’09: Alkudancehallia

3

82% Barrington Levy – Englishman (Greensleeves 1979) Barrington Levylla on ääni, jossa tiivistyi 80-luvun alun dancehallin intensiivinen tunnelma. Samanaikaisesti Roots Radicsin jämäkät rytmit jyräsivät tansseissa ja olivat nostamassa comboa Channel Onen ykköshousebändiksi – ohi Slyn & Robbien. Tämä kaikki tapahtui tuottaja Henry ”Junjo” Lawesin valvovan silmien alla. Monien mielestä Junjo oli vain kokaa vetävä nisti, todellisen tuottajavastuun levätessä basisti Errol ”Flabba” Holtin harteilla. Oli miten oli – kunnon musiikkia he saivat aikaiseksi. Junjolla oli myös suhteita briteissä aloittelevaan Greensleevesiin, josta oli nopeasti tuleva euroopan tärkein uuden musiikin import-label. Tämä vuonna 1979 julkaistu Englishman on näiden osiensa ensimmäisiä fuusioitumia; ei ehkä vielä musiikillisesti kaikkein kirkkain, mutta silti merkittävä kappale jamaikalaisen musiikin historiaa.

91% The Meditations: No More Friend (Greensleeves 1983) Ansel Cridland, Danny Clarke ja Winston Watson (eli Meditations) osaavat laulaa – jopa siinä määrin, että melkoisena tuff gongina tunnettu Robert Nesta Marleykin kelpuutti heidät vetelemään stemmoja Rastaman Live Upiin. Nyt ekstrakappaleineen uudelleenjulkaisuna päivänvalonsa saanut No More Friend oli vuonna 1983 lauluyhtyereggaen viimeisiä todellisia taidonilmaisuja. Toki Black Uhuru, Viceroys ja mm. Mighty Diamonds jatkoivat vielä tovin konerytmeihin laulaen, mutta tyylin kulta-aika oli auttamattomasti ohi. Taitavien harmonioidensa lisäksi levy on ennen kaikkea Soldgien maukkaan miksauksen taidonnäyte. Rytmeistä kiinnostuneille kehotan hankkimaan kuuntelukokemuksen rikastuttamiseksi vielä Freddie McGregorin Big Shipin sekä Scientistin Encounters Pac-Manin. Näiltä kaikilta julkaisulta löytyy nimittäin eräs vähän kierrätetty slovarirytmihelmi ’Talk of the town”, jonka soisi näin revival-aikoina uudelleenlöydettävän.

89% Hugh Mundell – Mundell (Greensleeves 1982) Augustus Pablon varjeluksessa vuonna 1978 tehty Mundellin ’Africa Must Be Free By 1983’ on rastareggaen kilometripylväs. Profetian toteutumattomuudesta huolimatta se ikuisti esittäjänsä 70-lukulaisen rootsin ikonostaasiin. Vuonna 1982 Mundell, vuotta ennen varhaista kuolemaansa teki Junjon kanssa tämän levyllisen rootsteemoin ladattua dancehallia. Konsepti oli varsin toimiva. Olihan sitä onnistuneesti kokeiltu jo edellisenä vuonna Wailing Soulsin ’Fire House Rockilla’. Siinä missä varhaisilla rootslevyillä saattoi olla vaarana ryppyotsainen asiaankeskittyminen – dancehallimpi ilmaisu toivat palettiin kiinnostavaa orgaanisuutta. Merkittävän työpanoksensa levyllä antavat sydämensä kyllyydestä puhaltavat David ”Deadly Headly” Bennett ja Ronald ”Nambo” Robinson. Väistämättä tuosta fonista tulee mieleen, että voisiko Judah Eskender Tafarin Jah Light -singlen arvoituksellinen fonisti sittenkin olla tämä Bennett.

(Julkaistu edesmenneessä Basso-lehdessä loppuvuodessa 2009)

Advertisements

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: