Blogi Petri Aarnio

+358 (0)50 364 7067 | petri.aarnio@gmail.com

Reviews’09: Kandidaatti & The Capital Beat

kandidaatti copy

87% Kandidaatti: KandidaattiLP (RemuRecords 2009) Jyväskyläläinen, viime vuosituhannen lopun Laulurastas-possé on osoittautumassa samanlaiseksi alkuvaikuttajaksi monelle nyky-suomi-reggaeyrittäjälle kuin pääkaupunkiseudun Soul Captain Band/Komposti.  Kollektiivin riveistä aiemmin nousseiden Puppa J:n ja Profeetan jälkeen julkaisuvuorossa on Kandidaatin (Antto Wirman) esikoinen. Jaakko ”Blackpeople” Huotarin miksaamasta – räppiä, toustausta ja jamaikalaisia biittejä urbaanisti yhdistelevistä aineksista kasvaa hivenen ristiriitainen kuuntelukokemus.  Sanoituspuolella löytyy hyvinkin onnistuneita hahmotuksia kuten Matti ja Vanhemmat poissa, mutta rakkauslauluissa sorrutaan ajoittain kuluneisiin latteuksiin. Vokaaleissa paljon käytetty autotune-efekti toimii periaatteessa hyvin – toisaalta kuitenkin kuulostaa kuin ne olisi tehty liiaksi tehdasasetuksin. Vokaalien osalta kappaleet ovat muutenkin paikoin demon oloisia.

Hätäisyyden tunnusta huolimatta, tästä levystä ei voi olla pitämättä. Kaikella on paikkansa – jopa latteuksilla, kun ne toimivat. Ja niitähän populaarimusiikin historia on täynnään; erittäin toimivia latteuksia.

82% The Capital Beat: A Greater Fire (Stupido Records 2009) Suomen virallisella listallakin hyvin pärjännyt The Capital Beat soittaa pääosin skaata; väliin vaihdetaan rock steady- ja reggae-vaihdetta silmään sekä maustetaan menoa sovituksellisin lainoin muualta karibialaisesta sävelaarteistosta.

Ska on hämäävän suoraviivaista musiikkia: kunhan poljennassa on energiaa niin musiikiillisiin yksityiskohtiin ei esim. livenä tule kiinnittäneeksi huomiota. Siksipä studiolevyt ovat muodostuneet monen yhtyeen koetinkiveksi.

Esikoisellaan Capital Beatin jannut osoittavat, että virtaa piisaa ja genren olevan muutenkin olevan hanskassa. Hyvällä sykkeellä soitettujen rytmien päälle rakennettu soitannollinen moni-ilmeisyys pitää kokonaisuuden elävänä. Puhallinosuudet ovat kauttaaltaan upeasti soitettuja ja niissä on koukkua; välistä olen tunnistavinani viitteitä klassikoihin, kuten Rockfort Rock, Shank-I-Shek ja Feel Like Jumping. Myös taustalaulut ovat hyvällä maulla toteutettuja.

Levyn äänitetyksestä ja miksauksesta vastaava  Petri Majuri on saanut bändin  rockaamaan hyvin, rumpufilleihin tosin olisin toivonut aggressiivisempaa kolistelua; myöskin laulajan tavassa tavoitella patwaata on jotain minua häiritsevää. Anteeksi.

(Julkaistu edesmenneessä Basso-lehdessä loppuvuodessa 2009)

Mainokset

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: