Blogi Petri Aarnio

+358 (0)50 364 7067 | petri.aarnio@gmail.com

Musajuttua 1 – Reinolla Jamaika taskussa

rein

Kansi Outi Kallio & Johanna Taskinen

Rauhattomuus on aliarvostettua, koska silläkin pääsee juurille. Näin osoittaa näyttelijä-laulaja Reino Nordin uudella Kohti Huomista -levyllään. Nordinille duracell-pupukin on hidas! Samaan aikaan kun hän on suomalaisen elokuvateollisuuden kävelevä inhokki, hän julkimoi parisuhdettaan maaliskuun Menaisissa ja sitten hän tekee juurimusiikkia; haastattelun kuluessa vilahtelee myös jokin omakotitalon rakennusprojekti sivulaiseissa. Tarkemmin musiikin ja näyttelemisen yhteydestä kysyessäni – hän vakuuttaa niiden tulevan yhdestä ytimestä.

– Niissä on paljon samaa – rytmi, ajoitus, dramaturgia ja tunnelma, jotka pitää saada välittymään. Kaikki ne on mun eri puolia, laulaja tiivistää. – En osaa sanoa miksi Suomielokuvan casting sijoittaa mut aina pahiksen rooliin, ehkä pahiksen rooli vaatii karaktääriä ja rohkeutta, jota mussa on – Nordin heittää.

Luonteen lisäksi Nordinilla on taianomainen kyky loihtia ilmasta lyhyitä toimivia säepareja. Hänellä on Jamaika taskussa. Kokonaisen biisi kaikkine osineen on tähän mennessä ollut kynnys. Nyt kuitenkin ilmassa leijuvat sanaset ovat löytäneet paikkansa ja tuloksena on rohean polyrytminen ja soinniltaan rohkeakin whakkabeat-soundiksi nimetty äänimaisema. Laulujen aiheet ovat tyypillisiä soul aiheita rakkaudesta, elämän ytimestä, mutta Nordinin säemasiina on onnistunut jalostamaan niinkin kulutetuista teemoista oikeita kappaleita.

Kohti huomista levyä on demoteltu rauhassa useamman vuoden ajan, aina edellisen levyn julkaisusta lähtien. Tuotantovastuu on siirtänyt Bommitommi Tikkaselta Nordinille itselleen ja Henrik Suhoselle; heidät tunnetaan myös Bongo Rock -nimisenä reggaekollektiivina. Nordin myös vastaa useimpien biisien soitosta; torvet toki on muiden puhaltamat. ”En mä näitä tehdessä kelaillut genrejä tai radiosoittoon sopivaa miksausta; etenin biisi kerrallaan sovittaen siihen tarvittavaa orkestraatiota ja fiilistä hakien; Henrik toimi tuotannollisena sparraajana mulle; kuunteli ja kommentoi. Yhdessä funtsittiin mitä biisit tarvitsee toimiakseen; yksi tuttu tarjoilija kävi vetäsemässä kitaran, heh”.

Moni artisti sanoo tekevänsä musiikkia välittämättä genreluokitteluista; niin Nordinikin. Parhaimmillaan tämä lause tarkoittaa sisäistynyttä musiikkityylien osaamista ja jalostumista toisiin. Juuri tästä Nordinin kohdalla on kyse. Nordinin uutukaisesta on helpostikin kuultavissa erilaisia vaikutteita viimeisten 40-vuoden ajalta. Nordinin ulkoinen habitus on smooth ja hänen musiikissa haisee 70-luku. Mutta uskaltaisin väittää etteivät ne ole päälle liimattua flirttiä vintagetyylien kanssa, vaan soivat Nordinin sisältä. Hän mainitsee vaikuttimikseen mm. J.J. Calen, Alton Ellisin, Cornell Campbellin ja laajemmin Jamaikalaisen Studio One -levymerkin tuotosten.

Mutta onko Suomi liian ahdasmielinen maa Nordinin tapaiselle monilahjakkuudelle? Muistatteko Vesku Loirin, joka Uunoilun välissä tulkitsi Eino Leinoa ja oli Rauta-ajan Seppä Ilmarinen? Nordininkin kohdalla helposti häntä erehtyy pitämään Hymypoika ja Game Over -elokuvien viheliäisenä ihmispetturina.

– Kyllähän moni mun päälle syleksii, ja kyllä mä siitä pahotan mieleni, mulle nämä kuitenkin on semmosta balanssin hakemista, musassa on joka tapauksessa niin paljon rennommat kuviot kuin elokuvassa.

 (Julkaistu osittain Aamulehden Valo liitteessä keväällä 2012.)

Advertisements

Single Post Navigation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: